Sanon heti alkuun että vaikka olen pienestä pitäen kalastellut niin ahkerasti kun olen ehtinyt, en todellakaan ole mikään mestarikalastaja. Hukkareissuja tulee paljon, ja usein ainokasi saaliiksi jää rentouttava luontokokemus. "Kadun yli kalaan" meininki on kuitenkin ollut yllättävän palkitsevaa myös saaliin osalta.
Hukkareissu tänään, muta ei hyttysiä. |
Pilkkimisessä on monta etua laiturilta kalastettaessa. Suurin on se että muut laiturinkäyttäjät saavat olla rauhassa, eivätkä veneiden omistajatkaan hermostu ohikiitäviin uistimiin tai ongenkoukkuihin. Välinepuoli ei voisi olla helpompi - edes syöttiä ei tarvita. Koska kalastushetkeni ovat joskus arkisin töiden jälkeen todella lyhyitä - ehkä vain 15 min rentouttava hetki laiturilla - on tämäkin tärkeää.
Ahventen ohella on pilkkiin eksynyt useampi syötäväkokoinen kuha tai hauki. Varsinkin haukien kanssa tulee äitiä ikävä, kun kalastaa perusvälineillä ilman kunnon jarrua.Yhden hauen olen menettänyt. Käytin poikkeuksellisesti mormuskaa (juuri ostettu, neonpunainen, eka kosketus veteen). Näin mormuskan leijuvan veden läpi, ja hetkessä ison varjon ampuvan sitä kohti. Taidot loppuivat kesken ja ohut mormuskasiima napsahti poikki. (Isompien veiheiden kanssa voi käyttää riittävän kestävää punottua siimaa ja mukana on aina kunnon haavi.)
Sivusaaliina tulee - halusi tai ei - uteliaita ulkoilijoita. Kerran rantautui pari veneilijää, pienessä laitamyötäisessä. He epäilivät (ihan ystävällisesti) mahtaako puuhissani olla järkeä. Sattui olemaan hyvä syönti, nakkasin tasarin vesikasvien lomaan ja heti iski. "Sidu, en trihundragrammare" (katopas, kolmesataagrammainen) kuului hämmästynyt kommentti. Kun laiturilla jo makaa muutama mukavankokoinen kala ihmettelevät monet sitä että meressä ja vielä keskellä kaupunkia on tällaista elämää. Niin erkaantuneita luonnosta jotkut ihmiset ovat näköjään jopa pienessä merenrantakaupungissa.
Aikuiset lapseni eivät muuten ole yhtä höveleitä kalastusvälineiden osalta, ja kalastavat minua useammin virvelillä jopa keskikesällä. Sataman kupeessa on suosittu kesäterassi - kansankielellä "Baywatch". Yksi pojistani meni virvelin kanssa viereiselle laiturille ja taisi saada osakseen joitain humoristisia kommentteja. Eka heitto, popperi veteen, hauki kiinni, ja koko terassilta aplodit. Virvelillä on tullut myös isoin laituriahvenemme, jonka toinen poikani veti ihan rantapromenadin kupeesta alle metrin syvyydeltä - 600 g.
Paikallislehden kokoinen ahven. |
Suosittelen lämpimästi kokeilua omalla paikkakunnalla - aina kalaan ei tarvitse mennä kauas, välineiden ei tarvitse olla ihmeellisiä, eikä kalastus vaadi päivä- tai edes tuntitolkulla aikaa. Ja kummasti tulee syötyä entistä enemmän tuoretta kalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti