Vapaat kosket ovat varmasti jokaisen kalastajan unelma, kuten
muidenkin luontoihmisten. Tiedämme kaikki, että tämä unelma on ollut
useimmissa merkittävissä virtavesissä mennyttä jo pitkään. Tästä
huolimatta olen itse ollut viime aikoina positiivisella mielellä sikäli
että paikallisissa hankkeissa edistetään kalateiden rakentamista
vaelluskalojen ja raakkujen hyväksi. Tämähän ei mitenkään korvaa vapaana
virtaavia vesistöjä, mutta on kuitenkin myönteinen toimenpide
virtavesien ekosysteemipalvelujen osalta. Voisi siis kuvitella, että
tällaiset toimenpiteet kuvastavat henkeä myös valtakunnallisesti. Mutta
ei - on muutamaan otteeseen mennyt aamukahvit väärään kurkkuun kun olen
seurannut käänteitä koskiensuojelun tulevaisuudesta eduskuntavaalien
alla. Erityisesti tietenkin Kollajan tekoallashankkeen osalta.
Ulostuloja on tullut sekä kokoomuksen että keskustapuolueen suunnalta.
Sattuneista
syistä olen itse perehtynyt kalaston elinehtoihin asiantuntijaroolissa
ensi sijassa mereisen luonnonsuojelun näkökulmasta. Yleistä keskustelua
olen kuitenkin pitänyt silmällä myös virtavesien osalta, ja tiedän että
Jasper Pääkkönen on kunnioitettavalla tavalla seurannut koskiensuojelun
tilannetta jo pitkään. Päätinkin kysyä häneltä, miten hän näkee tämän
hetkisen asetelman.
|
Pääkkönen puhuu asiaa |
Eikä
Pääkkönen petä: "On täysin pöyristyttävää, että johtavat
kokoomuspoliitikot ovat valmiit purkamaan koskiensuojelulain
energiantuotannon nimissä. Suomi on muutenkin maana tällainen lättänä,
jossa korkeuserot ovat hyvin pienet, joten koskienergia sopii tänne
huonosti. On käsittämätöntä, että tällaista keskustelua edes käydään
vuonna 2015, ja halutaan tuhota viimeisetkin vapaat kosket". Keskustan
toimet eivät nekään saa pisteitä Pääkköseltä: "Keskusta on jo
vuosikymmeniä ajanut raivokkaasti koskien patoamista. Jos nyt annetaan
ymmärtää, että jonkinnäköinen aikalisä on mahdollinen esim. Kollajan
päätösten osalta, ei se tunnu uskottavalta, vaan pelkältä
vaalitaktikoinnilta".
Kovaa
tekstiä, mutta varmasti aiheesta. Itselläni on ollut mahdollisuus
nauttia muutamasta täysin vapaasta joesta Ruotsin pohjoisosassa, jossa
asuin tutkijana kuuden vuoden ajan. Ruotsissa on korkeuseroja enemmän
kuin Suomessa, mutta on myös enemmän vapaita koskia. Tuskin sielläkään
ovat asiat menneet kuin Strömsössä, mutta minulle on jäänyt käsitys,
että vapaaksi jääneet kosket nähdään arvokkaina. Ja palatakseni
kalateiden rakentamiseen, niin olen nähnyt Ruotsissa muutaman
malliesimerkin, ja kalastanut näissä vesissä. Hienoja kokemuksia, mutta
väittäisin, että vielä hienompaa on nähdä vaelluskalojen nousu
kalateiden varteen rakennetuilla tähystyspaikoilla.
Kaiken
kaikkiaan, vesistöjen kohtaloa ei voi tarkastella pelkästään
lyhytaikaisen talouden näkökulmasta - puhumattakaan vain yhdestä sektorista (koskienergia). Suomessa on niin vähän vapaita virtavesiä, että niiden suojelu on aivan ehdoton asia. Koskiensuojelulla
on myös merkittävä lisäarvo sekä matkailullisesti että
elämyksellisesti. Varsinkaan tätä viimeksimainittua ei voi edes mitata
rahassa.
|
Yksi lukuisista |
Tähän
on pakko ottaa esimerkki koskiensuojelusta kaukomaista. Vierailin viime
syksynä Uudessa Seelannissa. Kaikesta kauneudestaan huolimatta on maa
monessa mielessä ekokatastrofi ihmisen toiminnan myötä - olivathan
saaret eristettynä mantereesta kymmeniä miljoonia vuosia ennen ihmisen
saapumista. Mutta edelleen sieltä löytyy lukuisia vapaita virtoja ja
vesiputouksia, joita nykyään vaalitaan. Niin, ja korkeuserojakin taitaa
olla hieman enemmän kuin Suomessa.
Onko siis niin,
että Suomessa, jossa vapaita koskia on hyvin vähän, korkeuserot ovat
pieniä, ja vaelluskalat ovat uhanalaisia, olemme silti sitä mieltä, että
viimeisetkin kosket on padottava? Väärinkäsitysten välttämiseksi - tämä on haaste!
Keskusta tulkoon kaapistaan ennen vaaleja - kaikki muu on epäreilua
äänestäjiä kohtaan. Kokoomuksen johto tulikin jo kaapista, mutta kaikki
eivät ole samaa mieltä - toivottavasti ehdokkaat ilmaisevat
näkemyksensä, jotta äänestäjät voivat tehdä omat johtopäätöksensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti